Lean-ajattelu mekaniikkasuunnittelijan silmin: arvo ja hukka piirustuspöydällä

—

kirjoittaja

in

Lean-ajattelu mielletään usein tuotannon työkaluksi: 5S, arvovirtakuvaus, Kanban, jatkuva parantaminen tuotannon lattialla. Mutta suurin osa tuotteen kustannuksista, laadusta ja valmistettavuudesta lyödään lukkoon jo ennen kuin yhtään osaa on koneistettu. Kun lean-periaatteet tuodaan CAD-ympäristöön ja tuotekehitysprosessiin, niistä tulee suunnittelijan työkalu siinä missä tuotannon.

Arvo ja hukka piirustuspöydällä

Leanin ydinkysymys on yksinkertainen: mikä tuo asiakkaalle arvoa, ja mikä on hukkaa? Suunnittelussa hukka ei näy varastokasoina, vaan se piileytyy toisenlaisiin muotoihin:

  • Ylisuunnittelu — toleranssit, pintakarheudet tai materiaalivahvuudet, jotka ylittävät toiminnallisen tarpeen ”varmuuden vuoksi”. Jokainen tiukennettu toleranssi on kustannus, joka valuu koneistukseen, mittaukseen ja laadunvarmistukseen.
  • Turha monimutkaisuus — osa, joka voisi olla yksi kappale, mutta on suunniteltu kolmeksi, koska se oli ”helpompi mallintaa niin”.
  • Odottelu ja iterointikierrokset — suunnitelma, joka ei ole valmistettavissa ensimmäisellä yrittämällä, ja joka kiertää tuotannon ja suunnittelun väliä useita kertoja.
  • Tiedon siirron katkokset — CAD-mallin, piirustuksen ja PDM-järjestelmän välinen epäjohdonmukaisuus, joka pakottaa työntekijän tulkitsemaan tai arvaamaan.

Miksi tämä on vaikeaa

Näiden tunnistaminen vaatii saman kurin kuin arvovirtakuvaus tuotannossa: pitää pystyä katsomaan omaa suunnitteluprosessia ulkopuolisen silmin ja kysymään jokaisesta piirteestä, mittatarkkuudesta ja osasta — palveleeko tämä toimintoa, vai onko se tapa, mukavuus tai perintö edellisestä sukupolvesta?

Tämä on erityisen vaikeaa juuri siksi, että suunnittelija näkee oman työnsä harvoin ulkopuolisin silmin. Ratkaisu, joka tuntui luontevalta konseptivaiheessa, muuttuu helposti ”näin on aina tehty” -käytännöksi, jota ei enää kyseenalaisteta. Tässä piilee myös lean-ajattelun suurin hyöty suunnittelussa: se antaa konkreettisen kysymyspatterin, jonka avulla omaa työtä voi tarkastella systemaattisesti sen sijaan, että luotettaisiin pelkkään kokemukseen.

Mistä aloittaa

Käytännössä tämä ei vaadi mitään uutta ohjelmistoa tai prosessia. Se vaatii vain yhden lisäkysymyksen jokaisen suunnittelupäätöksen kohdalla: mihin tarpeeseen tämä tarvitaan ja kuka siitä maksaa?

Yksinkertaisin tapa aloittaa on käydä läpi yksi valmis kokoonpano jälkikäteen ja merkitä jokainen toleranssi, pinnankarheus ja osa, jompaankumpaan kategoriaan ->toiminnon vaatima vai tavan sanelema. Yllättävän usein jälkimmäinen kasa on suurempi kuin odottaisi.

Se ei ole osoitus huonosta suunnittelusta, vaan siitä, että hukka piirustuspöydällä on yhtä näkymätöntä kuin ylimääräinen varasto oli ennen kuin joku keksi piirtää arvovirtakuvauksen.


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *